Kahden viikon säärystimet

Siitä on ikuisuus, kun viimeksi olen jotain isompaa neulonut. Tai oikeastaan vain vähän yli vuosi, jos oikein muistan 😅 Mutta tällaiset säärystimet tuli kudottua (neulottua siis) ei itselle vaan yhdelle erittäin tärkeälle ja rakkaalle henkilölle :)

Lankana on Katia Merino baby plus, väri 210. Kumpaankin meni yksi kokonainen kerä eli 50g per säärystin, ja jäljelle jäi alle metri lankaa. Oikeastaan jälkimmäisessä loppui viimeisellä kierroksella lanka kesken ja piti ottaa käyttöön edellisen langanpätkät :D Kovasti yritin valita toisen kerän niin, että tulisi värijärjestys samanlaiseksi, mutta eipä ihan niin käynyt. Paljon on näköjään vaihtelua kerien välillä samassa värissä.

Silmukoita on 80 ja puikot nro 3 (3,5 olisi ehkä kuitenkin ollut parempi?). Alussa tein 4 krs 3o 2n, ja sitten aloitin kuvion, joka on reikäpalmikko/valepalmikko. Oikeastaan kuviossa olisi voinut olla neljäkin välikierrosta, kolmella tuli vähän matalia kuvioita varsinkin yläosaan, jossa neule venyy. Loppuun tein myös 3o 2n ja sitä ennen kuviokierroksen, mutta muokattuna: yliveto kahden silmukan yli kuten kuviossa muutenkin, mutta langankierron sijaan neuloin kahden silmukan välistä lankalenkin oikein -> 3 s, eikä reikää.

Päättelin työn lopuksi joustavasti takapistolla. Satuin löytämään saman ohjeen Uusi villasukkakirja -kirjasta (Ann Budd), jossa sillä ei kyllä ollut nimeä. Olipahan kirjassa toinenkin joustava päättely, jota en ole koskaan löytänyt tai kokeillut. Mutta jos totean sen hyväksi, niin ehkä lisään tuohon vanhaan postaukseeni joustavista päättelyistä.

Ai niin, nämä säärystimet valmistuivat siis tasan kahdessa viikossa, viikko kumpaankin säärystimeen meni aikaa :)

Miuku arvioi työn laatua 😺

PS Kysymyksiä ja kommentteja saa laittaa! Vastaan mielelläni vaikka vielä kymmenenkin vuoden jälkeen (jos vain muistan enää mitään näistä säärystimistä :P).

Uusi aikuinen kissa taloon

Nyt minä kirjoitan tänne niille, jotka kaipaavat apua ja tietoa, kun taloon tulee uusi aikuinen kissa. Itse etsin aikoinaan netistä kokemuksia, kun uusi aikuinen kissa tulee kotiin.

Vaikka luulet tuntevasi kissasi luonteen hyvin ja luulet tietäväsi, miten se suhtautuu uuteen aikuiseen kissaan, et välttämättä tiedä kaikkea! Minä luulin aikoinani, että kyllä tämä ensin otettu tutustuu hyvin uuteen kissaan, eihän se ulkonakaan vieraita kissoja kaihda. Mutta, vaikka asia olisi näin, uuden kissan persoona ei välttämättä ole vielä selvillä. Entä jos se ei tutustu yhtä helposti.

Niinpä, kun toimme uuden kissan kotiin, annoimme kissojen heti tutustua toisiinsa nenätysten. Luultavasti tässä näiden kissojen suhteen tein ensimmäisen virheen. Olisi pitänyt kuunnella ohjeita. Eristä kissat eri huoneisiin/osiin taloa ja jaa niiden hajua toisilleen. Harjaa molempien turkkia samalla harjalla, pyyhi turkkia samalla liinalla. Jotain että ne vähän tottuisivat uuden, vieraan kissan hajuun. Sitä en valitettavasti osaa sanoa, kuinka kauan tällainen järjestely olisi hyvä olla.

Sentään muistin alkuaikoina huomioida "vanhaa" (saman ikäisiä kun ovat) kissaa runsaasti, jottei se tuntisi oloaan hylätyksi. Ja olin sen kanssa päivittäin ihan kahdestaan. Joskus leikkien sen kanssa, mutta usein silittäen sen turkkia sen nukkuessa. (Eihän se silloin enää nuku, mutta nauttii makoillen silmät kiinni ja kehrää.)

Ensimmäiset yöt uusi kissa vietti eristyksissä, niin että "vanha" sai vielä olla talon valtias. Eristäminen oli hankalaa: kun uusi kissa pääsi vihdoin löytöeläinkodista uuteen kotiin, tahtoi se olla lähellä ihmisiä ja kehrätä sylissä. Olisiko noin viikon päästä, kun annoimme kissojen olla molempien pitkin päivää koko talossa.

En muistele mielellään kuinka stressaavaa ensimmäiset kuukaudet olivat... Kissat eivät vain tottuneet toisiinsa. Tappeluita tuli päivittäin. Itse asiasiassa tuntui, että uusi kissa halusi vain leikkiä, mutta "vanha" koki sen uhaksi, tai sitten sitä ei vain huvittanut leikkiä. Ruokaa eivät suostuneet usein syömään yhdessä, "vanha" pelkäsi uutta, tai uusi oli mustasukkainen.

Noin viikon yhdessäolon jälkeen veimme molemmat kissat mökille, taloon, joka ei ollut kummankaan reviiriä. Se auttoi, mutta ei kokonaan. Kissat rauhoittuivat jo mökillä, mutta tappelivat (leikkivät?) silti melko usein keskenään. Kotiin palattuamme vihanpito jatkui, mutta hieman lievempänä.

Kuukauisia kului, vihanpito lieventyi onneksi pikkuhiljaa, mutta sitä olis silti minusta liikaa. En kuitenkaan halunnut luopua uudesta kissasta! Olihan se saanut uuden kodin. Neljä kuukautta meni, ennen kuin nämä kaksi kissaa tottuivat toisiinsa. Mutta luulenpa, että tämä oli aika pitkä aika, kissani kun ovat luonteiltaan toistensa vastakohtia. Uskon, että jotkin kissat saattavat tutustua toisiinsa paljon nopeammin.

Nyt ne ovat olleet kaksi ja puoli vuotta yhdessä, mutta joudun toteamaan, etteivät ne ole kovin hyviä kavereita keskenään. Yksi syy tähän on melko varmasti se, että molemmat ovat luonteeltaan hyvin erilaisia. Ehkä ne vain sietävät toisiaan, mutta kavereita eivät pysty olemaan. Veikkaan, että "vanha" kissa olisikin mielellään talon ainoa kissa, ja "uusi" kaipaa seuraa, tosin muuttuu helposti mustasukkaiseksi. Vain muutaman kerran olen nähnyt niiden nuolevan toistensa turkkia. Ne eivät nuku kylki kyljessä, pari kertaa kyllä samalla sohvalla! Se oli hienoa :) Jos "uusi" kissa haluaa leikkiä, niin lähes poikkeuksetta "vanha" sähisee, eikä leikin aloittaja tajua toisen viestiä. Mutta toivoa en ole vielä menettänyt. Ehkä ne sitten vanhoina päivinään ovat vihdoin kyllin hyviä kaveruksia, että nukkuvat vierekkäin :)

Tämä olis siis minun kokemukseni, ehkä se ei-niin-onnellinen tapaus, mutta eiköhän niitäkin ole! Jokainen kissa on kuitenkin erilainen.

Haluaisin kuulla, onko muilla kokemuksia vastaavasta tilanteesta :)

Ei ole kissaa karvoihin katsominen

Kerman värinen Maine Coon on varmaan yksi kauneimmista yhdistelmistä kissojen ulkonäössä, mitä tiedän. Kuitenkin minulla on kaksi tavallista maatiaiskissaa, kilpikonna ja mustavalkoinen, enkä ole yhtään "pettynyt" niiden turkkiin tai ulkonäköön. Uskon, että jokainen kissanomistaja, joka todella rakastaa kissaansa/kissojaansa ei välitä kissan ulkonäöstä, vaan itse kissa, sen luonne ja kissa yksilönä on rakkauden kohde.

Sain ensimmäisen kissani, kun se oli vielä pentu, kaverilta, joka oli kertonut heille syntyneistä uusista kissanpennuista. Tietenkin kysyin minkä värinen turkki kissanpennuilla oli ja olin iloinen, kun sain nähdä kuvia pennuista. Kaikki olivat nättejä, mutta nätein oli minusta eräs kilpikonna, ja niinpä varasin sen. Valkoista, mustaa sekä punaorannssia/kermaa, kaunis ja sievä kissa! Ei kuitenkaan kestänyt kauhean kauaa, kun katselin enemmän kissaa kuin sen turkkia. Silti sanoin usein mielessäni, että onpas nätti kissa.

Kerran sitten ensimmäisenä kesänä uutta kissaani pisti ampiainen käpälään ja minä hermostuin, että mitäs nyt. Etsin tietenkin netistä tietoa ja löysin erään tarinan, jossa kissaa oli pistänyt ampiainen kuonoon. Viiksikarvat olivat lähteneet toiselta puolelta, eivätkä olleet ikinä kasvaneet takaisin. Ajattelin, että toivottavasti minun kissalleni ei käy koskaan noin, sehän olisi viiksipuoli.

Netistä on tullut luettua muitankin tarinoita. Esimerkiksi kuinka jonkun kissa oli menettänyt toisen korvansa. Taas ajattelin, että korvapuoli; en halua tällaista kohtaloa omalle kissalleni.

Kerran englannin tunnilla lukiossa opettaja kertoi heidän kissastaan, josta oli kuvakin luokassa, kuinka sen toinen silmä sokeutui. Kuvastakin näki, että toinen, sokea, silmä oli harmaampi ja sumeampi. Ja mitäs minä taas ajattelin silloin omasta kissastani...

Yli vuosi ensimmäisen kissan hankinnan jälkeen, heinäkuun lopussa varmistui, että saan meille toisenkin kissan. Halusin uuden kissan löytöeläinkodista, mutta sanoin ja ajattelin, että ei mustavalkoista. En oikein pitänyt mustavalkoisista kissoista, minusta ne olivat niin tympeän värisiä. Menimme sitten äitini kanssa katselemaan löytökissoja, ja sieltähän löytyi kaunis valkoinen kissa, jonka häntä oli kerman värinen. Suorastaan todella nätti kissa! Kävimme katsomassa kissoja kolmena kertana, joka kerta tutustuimme kissoihin vähän paremmin. Etsimme nimittäin luonnetta, joka viihtyisi sylissä, sillä ensimmäisenä hankittu kissa ei oikein ole sellaista sorttia :) Niin siinä sitten kuitenkin kävi, että mukaan tuli kolmantena kertana mustavalkoinen kissa!

Sen jälkeen tajusin, että ei kissan ulkonäöllä ole mitään merkitystä! Ei minua haittaisi, jos kissani olisi korvapuoli, rakastaisin sitä vain enetistä enemmän! Jos käivisi niin ikävästi, että kissani menettäisi toisen silmänsä, se olisi vain entistä söpömpi! Se on kissan luonne, kissan persoona, kissa itse, jota minä rakasta molemmissa kissoissani aivan yhtä paljon! Enää en katso, että kuinka nätti kilpikonna tai onpas tympeä mustavalkoinen, yhtä ihania ja rakkaita ne ovat molemmat! :)     

Pipopipopipo!

Nyt on sitten pipokin tehty, valmistui itse asiassa ennen harmaita säärystimiä, mutta eksyi tänne myöhemmin. Olen aloittanut ja purkanut pipon varmaan kuusi kertaa. Ensimmäisen kerran aloitin sen tekemistä viime keväänä ja nyt se sitten vasta valmistui! Eikä siltikään onnistunut ihan nappiin...

Joustin reunassa käännettynä -> ei ole pipo silmillä!

Lankana on Novitan Kelo mustana, sävy 099, lähes koko kerä meni. Tupsussa on isovelilankaa. Puikkoina käytin nro 5 (vyötteessä 8!). Käytän aina pienempää puikkoa kuin vyötteessä, usein tosin vain ½-1 nro pienempää. Pipossa kuvio-osuuden olisi voinut tehdä sittenkin suuremmilla puikoilla, ehkä kutosilla. Kyllä se kuitenkin näinkin menee päähän, varsinkin kun oli aluksi venytyksessä lentopallon päällä :D

Silmukoita on 72 (18x4). Alussa on tällä kertaa 1o-1n-neuletta, vaikka 2o-2n voisi myös tehdä, ehkä se olisi ollut kivempi vaihtoehto... en pura uudestaan! Kuviona, joka ei kovin hyvin näy, on kolme kahden silmukan palmikkoa vierekkäin ja kolme nurjaa. Kuvio (9 s) toistuu kahdeksan kertaa eli kaksi kuviokertaa per puikko.

Palmikoissa on aina kolme välikierrosta, ja reunimmaiset palmikot kiertyvät kierroksen keskimmäistä ennen. Eli kun keskimmäinen palmikko kiertyy on reunimmaisilla jo ensimmäinen välikierros. 

Joustinneuletta neuloin noin 7 cm, ja kuviota ennen kavennuksia noin 14 cm, eli yhteensä 20 cm ennen kavennuksia. Kavensi joka toinen kierros 8 silmukkaa, 2 s per puikko. Kaksi ensimmäistä kavennuskertaa oli nurjasta, sitten palmikoista. Onnistui tulemaan yhteen kavennuskierrokselle keskimmäisessä palmikossa kierto, joten tein sitten siihen kohtaan ylivetokavennuksen, joka hieman muistuttaa palmikon kiertoa. Säästin yhtä välinurjaa aika kauan ennen kuin kavensin sen pois. En muista tarkemmin kavennuksista, mutta kuitenkin viimeisessä kavennuksessa neuloin aina kaksi yhteen ja silmukoita jäi noin 13.

Nyt sitten pitää odotella sopivia pipokelejä! Käytän tällä hetkellä pantaa, kun ei ole ihan pakkastakaan vielä. Saisi kyllä tulla ja lunta kans, että tulisi pian talvi ja valkea joulu! :) 

Lämmintä jalkaan - säärystimiä!

Se vuodenaika, kun alkaa tulla kylmä, on jo alkanutkin, ja on siis säärystimien aikaa! Ihmeen hyvin ne lämmittävät jalkoja, vaikka vain säärissä ovatkin. Lisäksi ne tuovat oman kivan pikku lisäyksensä päivän tyyliin ;)

Sain vihdoin ja viimein näin opiskelujen lomassa (luennoilla...) kudottua valmiiksi yhdet säärystimet. Muistin jämäkerän, joka oli juuri ja juuri tarpeeksi iso säärystimille. Muuta käyttöä en ole keksinyt koko lankakerälle, joten nyt se on sitten kudottu ja neulottu säärystimien muotoon. Ihan kivat niistä tuli, itse asiassa kivemmat kuin luulin :)

Kudoin ihan vain kaksi-oikein-kaksi-nurin (2o-2n) -neuletta nro 3 puikoilla, ja silmukoita oli 64. Lanka on Fame trend (Marks & Kattens) ja sävy on 650. (Onneksi oli lankakerän vyöte vielä tallessa.) Päättelin säärystimet "takapistolla" (en tiedä virallisempaa nimeä), joka on siis joustava päättelytekniikka. Säärystimissä ei siis ole koko kerää, vaan alkuosasta olen tehnyt jo pari vuotta sitten kaulahuivin joululahjaksi. Joten koko kerästä kyllä piisaisi pidemmillekkin säärystimille lankaa.

Sitten kaivoin esille noin vuosi sitten kutomani säärystimet, jotka ovat jääneet vähän vähälle käytölle. Mutta nyt aionkin sitten niitä ruveta käyttämään enemmän!

Lanka on Novitan Tuomas sukkalankaa luonnonvalkoisena eli sävynä 010. Yli kerä lankaa kului, mutta ei kahta kokonaista, noin 1½ kerää. Muistelisin, että puikot olivat 3½, tuskin 3. Silmukoita on 56. Alussa on 2o-2n-neuletta n. 6 cm eli 20 krs. Kuviona on kolme nurjaa, kuuden silmukan palmikko, kolme nurjaa ja 2 simukan helmineule, jossa nurja ja oikea vuorottelevat joka kierros. Helmineuleessa siis kudotaan nurja siihen missä edellisellä krs oli oikea ja toisinpäin. Eli oikea ja nurja vuorottelevat sekä kierroksen aikana että niitä verrattaessa. (Voi olla myös laajempaa helmineuletta.) Kuvio (14 s) toistuu neljä kertaa, yksi kuvikerta per puikko. Säärystimien pituus on 37 cm, niissä on 11 kokonaista palmikkoa (10 kokonaista ja 2 puolikasta), ja lopussa vielä pari senttiä 2o-2n-neuletta.

Sitten seuraavaksi neuleeksi onkin vuorossa lisää säärystimiä! Tällä kertaa tosin hieman toiseen käyttöön, nimittäin lenkkareiden kanssa lenkille.

Jarlaxle

Jarlaxle on R. A. Salvatoren Forgotten Realms -kirjasarjassa esiintyvä hahmo. Hän on musta haltia, drow, joka johtaa Bregan D'aerthe nimistä palkkasoturijuokkoa Menzoberranzanissa. Jarlaxle pitää kaikenlaisesta eksoottisesta ja pukeutuukin hieman omituisesti tai ainakin erilailla.

Viimeistään Palkkasoturit-sarjassa Jarlaxlesta tuli yksi lempihahmoistani sekä Forgotten Realms -sarjassa että ihan kaikista lukemistani hahmoista eri kirjoista. Jarlaxle on älykäs, viekas ja erittäin juonitteleva mutta myös huumorintajuinen ja välillä siksi hauskakin. Kaikin puolin mielenkiintoinen hahmo, jonka ajatuksia ja suunnitelmia lukija on mahdoton lukea tai arvata.

Sitten hieman materiaaleista ja toteutusratkaisuista: 

• Ihona on Novitan Nallelanka, grafiitti 044.
• Housut sekä ranneke ovat mustaa Nallelankaa, 099.
• Saappaat sekä vyö ovat ruskeaa Nallelankaa, 673 (luultavasti).
• Harmaa liivi on Gjestalin Naganoa, 305.
• Hattuun löysin sopivan purppuran värisen langan kirpputorilta.
• Vyön solki on jotain vanhaa lankaa kaapin perältä.
• Viitta on pala valkoista lakanaa, jonka maalasin peiteväreillä. Kuvissa värit ovat hailakammat kuin luonnossa.
• Silmälapun askartelin langasta, paperin ja kankaan palasta.

Koukkuna käytin pääasiassa nro 2 ja lisäksi hattuun 2,5 sillä sen lanka oli nallea paksumpi. Käsirenkaat on tehty korupiikeistä, sillä ne tulivat halvemmaksi kuin kerä metallilankaa, ja ne ovat väriltään parempia. Korupiikin koukkupäistä sai sopivasti korvarenkaan sekä sormuksen.

Pussukka

Vanha meikkipussini oli niin rasittavan muotoinen, joten päätin tehdä uuden. Kangas on ihanan vaalean vihreää, joka valitettavasti ei näy kuvissa sellaisena kuin luonnossa. Enpä jaksanut ruveta muokkaamaan kuvia, sillä oikean väristä oli vaikea saada. Kangas on tuosta vielä kirkkaampi, vihreämpi ja keltaisempi, siis hieman kuin koivun vaaleat ensilehdet keväällä. Pussukan koko: pohjan leveys 18 cm ja syvyys 6 cm, yläreunan leveys 22 cm ja syvyys 3 cm, koko korkeus 14 cm.

Vuorikangas on pastillinsävyinen,
kuten kuvassakin. En löytänyt kivemman väristä, joten tämä sai kelvata, olipahan edes hieman vihertävä. Beigekin olisi ollut yksi vaihtoehto, mutta en löytänyt. Kuten näkyy, tein sisälle muutamia taskuja. Kuvassa ylempi on 14 x 8 cm ja alempi 14 x 9 cm. Suurempi tasku on jaettu pienempiin osioihin. Lisäksi rypytin sitä hieman pohjasta, jotta osiot olisivat hieman tilavampia, mutta ei niistä oikein tullutkaan.

Tein pystyreunoille tikkaukset, jotta pussukka pitäisi paremmin muotonsa. Myös pohjan molemmat puolet olisi voinut tikata, mutta en pitänyt sitä niin välttämättömänä. Tikkaukset kaventavat pussukan leveyttä pohjasta ylöspäin kuudesta sentistä kolmeen. Päätyjen keskellä on saumat, sillä olen tehnyt pussukan vain yhdestä palasta. Pohja on levennetty "kolmiotaktiikalla".
 
Vetoketju on ommeltu suoraan vuoren ja päällikankaan väliin. Yläreunassa on vain yksi ommel, joka kiertää reunan kokonaan. Joten välillä ompelin vetoketjun kankaiden väliin ja päädyissä vain kankaat yhteen. Vetoketju jatkuu toisessa päässä pussukan ylitse, jotta pussukka pääsee avautumaan kunnolla. Toiseen päähän kiinnitin lenkin niin, että se alkaa toisesta vetoketjun puoliskasta ja päättyy toiseen. Näin pussukka on helpompi avata.

Olen ihan tyytyväinen tulokseen, sillä pussukka onnistui vähintäänkin odotuksien mukaan :)