Tässä on Miukuli:
Miukuli on tyttökissa ja parin kuukauden päästä 2-vuotias. Erikoinen nimi siksi kun en halunnut tavallista nimeä ja Miuku-nimi on sellainen, siksi pääte -li. Miukuli tuli meille pentuna toissakesänä, enkä ikinä unohda sitä päivää :)
Luonteeltaan Miukuli on todella hiljainen; maukuu vain ulko-ovella, että pääsisi ulos. Tämä hassu ja ihana kissa harmikseni ei oikein viihdy sylissä. Vain jos itse seisoskelee ja kävelee niin Miukuli ei hyppää pois. Olenkin yrittänyt pitää sitä sylissä istuessani, mutta ei se kyllä kauaa viihdy, ja viihtyy sen pienen hetkenkin vain jos silittää. Lisäksi Miukulin kehrätessä ei enää nykyään kuulu itse kehräysääntä, vaan kainelaista tuhinaa, krohinaa ja pihininää :D Kuulostaa ehkä vähän huolestuttavalta, mutta en ole huomannut mitään muuta (esim. ei hengästy helposti). Miukuli on siisti neiti, jolla käytöstavat ovat kunnossa: ei tassuttele keittiön pöydillä, eikä sotke paikkoja :)
Tässä taas on Moukuli:
Moukuli on suunnilleen saman ikäinen kuin Miukuli, mutta kollikissa. (Molemmat leikattuja) Tämän kissasen haimme Vaasasta Koiratarha kulkurista nyt viime heinäkuun lopussa. On ihanaa antaa koti löytökissalle! :)
Moukuli ja Miukuli ovat monissa asioissa toistensa vastakohtia :D Moukuli on puhelias kissa ja kehrää todella paljon ja viihtyy sylissäkin :) Se onkin Miukulia seurallisempi kissa, mutta ei ole yhtä siisti ja tottelevainen: hyppii keittiön pöydille "salaa" ja saattaa kävellä vaikka korttipelin päältä sotkien pelikortit. Ennen se tonki vielä roskiksia mutta ei onneksi enää. Moukuli on kova ruinaamaan kaikenlaista ruokaa ja onkin aikamoinen ahmatti. Siksi ruoat saakin heti piilottaa ja pistää pois, ettei herra tule ja pistä niitä poskiinsa :D
Ihanat ja hassut kissani ovat elämäni suurimpia iloja. En luopuisi heistä mistään hinnasta. Olen saanut kokea monesti huolta ja murhetta niiden puolesta mutta enemmän kuin moninkertaisesti iloa naurua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti