Nyt minä kirjoitan tänne niille, jotka kaipaavat apua ja tietoa, kun taloon tulee uusi aikuinen kissa. Itse etsin aikoinaan netistä kokemuksia, kun uusi aikuinen kissa tulee kotiin.
Vaikka luulet tuntevasi kissasi luonteen hyvin ja luulet tietäväsi, miten se suhtautuu uuteen aikuiseen kissaan, et välttämättä tiedä kaikkea! Minä luulin aikoinani, että kyllä tämä ensin otettu tutustuu hyvin uuteen kissaan, eihän se ulkonakaan vieraita kissoja kaihda. Mutta, vaikka asia olisi näin, uuden kissan persoona ei välttämättä ole vielä selvillä. Entä jos se ei tutustu yhtä helposti.
Niinpä, kun toimme uuden kissan kotiin, annoimme kissojen heti tutustua toisiinsa nenätysten. Luultavasti tässä näiden kissojen suhteen tein ensimmäisen virheen. Olisi pitänyt kuunnella ohjeita. Eristä kissat eri huoneisiin/osiin taloa ja jaa niiden hajua toisilleen. Harjaa molempien turkkia samalla harjalla, pyyhi turkkia samalla liinalla. Jotain että ne vähän tottuisivat uuden, vieraan kissan hajuun. Sitä en valitettavasti osaa sanoa, kuinka kauan tällainen järjestely olisi hyvä olla.
Sentään muistin alkuaikoina huomioida "vanhaa" (saman ikäisiä kun ovat) kissaa runsaasti, jottei se tuntisi oloaan hylätyksi. Ja olin sen kanssa päivittäin ihan kahdestaan. Joskus leikkien sen kanssa, mutta usein silittäen sen turkkia sen nukkuessa. (Eihän se silloin enää nuku, mutta nauttii makoillen silmät kiinni ja kehrää.)
Ensimmäiset yöt uusi kissa vietti eristyksissä, niin että "vanha" sai vielä olla talon valtias. Eristäminen oli hankalaa: kun uusi kissa pääsi vihdoin löytöeläinkodista uuteen kotiin, tahtoi se olla lähellä ihmisiä ja kehrätä sylissä. Olisiko noin viikon päästä, kun annoimme kissojen olla molempien pitkin päivää koko talossa.
En muistele mielellään kuinka stressaavaa ensimmäiset kuukaudet olivat... Kissat eivät vain tottuneet toisiinsa. Tappeluita tuli päivittäin. Itse asiasiassa tuntui, että uusi kissa halusi vain leikkiä, mutta "vanha" koki sen uhaksi, tai sitten sitä ei vain huvittanut leikkiä. Ruokaa eivät suostuneet usein syömään yhdessä, "vanha" pelkäsi uutta, tai uusi oli mustasukkainen.
Noin viikon yhdessäolon jälkeen veimme molemmat kissat mökille, taloon, joka ei ollut kummankaan reviiriä. Se auttoi, mutta ei kokonaan. Kissat rauhoittuivat jo mökillä, mutta tappelivat (leikkivät?) silti melko usein keskenään. Kotiin palattuamme vihanpito jatkui, mutta hieman lievempänä.
Kuukauisia kului, vihanpito lieventyi onneksi pikkuhiljaa, mutta sitä olis silti minusta liikaa. En kuitenkaan halunnut luopua uudesta kissasta! Olihan se saanut uuden kodin. Neljä kuukautta meni, ennen kuin nämä kaksi kissaa tottuivat toisiinsa. Mutta luulenpa, että tämä oli aika pitkä aika, kissani kun ovat luonteiltaan toistensa vastakohtia. Uskon, että jotkin kissat saattavat tutustua toisiinsa paljon nopeammin.
Nyt ne ovat olleet kaksi ja puoli vuotta yhdessä, mutta joudun toteamaan, etteivät ne ole kovin hyviä kavereita keskenään. Yksi syy tähän on melko varmasti se, että molemmat ovat luonteeltaan hyvin erilaisia. Ehkä ne vain sietävät toisiaan, mutta kavereita eivät pysty olemaan. Veikkaan, että "vanha" kissa olisikin mielellään talon ainoa kissa, ja "uusi" kaipaa seuraa, tosin muuttuu helposti mustasukkaiseksi. Vain muutaman kerran olen nähnyt niiden nuolevan toistensa turkkia. Ne eivät nuku kylki kyljessä, pari kertaa kyllä samalla sohvalla! Se oli hienoa :) Jos "uusi" kissa haluaa leikkiä, niin lähes poikkeuksetta "vanha" sähisee, eikä leikin aloittaja tajua toisen viestiä. Mutta toivoa en ole vielä menettänyt. Ehkä ne sitten vanhoina päivinään ovat vihdoin kyllin hyviä kaveruksia, että nukkuvat vierekkäin :)
Tämä olis siis minun kokemukseni, ehkä se ei-niin-onnellinen tapaus, mutta eiköhän niitäkin ole! Jokainen kissa on kuitenkin erilainen.
Haluaisin kuulla, onko muilla kokemuksia vastaavasta tilanteesta :)
