Kahden viikon säärystimet

Siitä on ikuisuus, kun viimeksi olen jotain isompaa neulonut. Tai oikeastaan vain vähän yli vuosi, jos oikein muistan 😅 Mutta tällaiset säärystimet tuli kudottua (neulottua siis) ei itselle vaan yhdelle erittäin tärkeälle ja rakkaalle henkilölle :)

Lankana on Katia Merino baby plus, väri 210. Kumpaankin meni yksi kokonainen kerä eli 50g per säärystin, ja jäljelle jäi alle metri lankaa. Oikeastaan jälkimmäisessä loppui viimeisellä kierroksella lanka kesken ja piti ottaa käyttöön edellisen langanpätkät :D Kovasti yritin valita toisen kerän niin, että tulisi värijärjestys samanlaiseksi, mutta eipä ihan niin käynyt. Paljon on näköjään vaihtelua kerien välillä samassa värissä.

Silmukoita on 80 ja puikot nro 3 (3,5 olisi ehkä kuitenkin ollut parempi?). Alussa tein 4 krs 3o 2n, ja sitten aloitin kuvion, joka on reikäpalmikko/valepalmikko. Oikeastaan kuviossa olisi voinut olla neljäkin välikierrosta, kolmella tuli vähän matalia kuvioita varsinkin yläosaan, jossa neule venyy. Loppuun tein myös 3o 2n ja sitä ennen kuviokierroksen, mutta muokattuna: yliveto kahden silmukan yli kuten kuviossa muutenkin, mutta langankierron sijaan neuloin kahden silmukan välistä lankalenkin oikein -> 3 s, eikä reikää.

Päättelin työn lopuksi joustavasti takapistolla. Satuin löytämään saman ohjeen Uusi villasukkakirja -kirjasta (Ann Budd), jossa sillä ei kyllä ollut nimeä. Olipahan kirjassa toinenkin joustava päättely, jota en ole koskaan löytänyt tai kokeillut. Mutta jos totean sen hyväksi, niin ehkä lisään tuohon vanhaan postaukseeni joustavista päättelyistä.

Ai niin, nämä säärystimet valmistuivat siis tasan kahdessa viikossa, viikko kumpaankin säärystimeen meni aikaa :)

Miuku arvioi työn laatua 😺

PS Kysymyksiä ja kommentteja saa laittaa! Vastaan mielelläni vaikka vielä kymmenenkin vuoden jälkeen (jos vain muistan enää mitään näistä säärystimistä :P).

Uusi aikuinen kissa taloon

Nyt minä kirjoitan tänne niille, jotka kaipaavat apua ja tietoa, kun taloon tulee uusi aikuinen kissa. Itse etsin aikoinaan netistä kokemuksia, kun uusi aikuinen kissa tulee kotiin.

Vaikka luulet tuntevasi kissasi luonteen hyvin ja luulet tietäväsi, miten se suhtautuu uuteen aikuiseen kissaan, et välttämättä tiedä kaikkea! Minä luulin aikoinani, että kyllä tämä ensin otettu tutustuu hyvin uuteen kissaan, eihän se ulkonakaan vieraita kissoja kaihda. Mutta, vaikka asia olisi näin, uuden kissan persoona ei välttämättä ole vielä selvillä. Entä jos se ei tutustu yhtä helposti.

Niinpä, kun toimme uuden kissan kotiin, annoimme kissojen heti tutustua toisiinsa nenätysten. Luultavasti tässä näiden kissojen suhteen tein ensimmäisen virheen. Olisi pitänyt kuunnella ohjeita. Eristä kissat eri huoneisiin/osiin taloa ja jaa niiden hajua toisilleen. Harjaa molempien turkkia samalla harjalla, pyyhi turkkia samalla liinalla. Jotain että ne vähän tottuisivat uuden, vieraan kissan hajuun. Sitä en valitettavasti osaa sanoa, kuinka kauan tällainen järjestely olisi hyvä olla.

Sentään muistin alkuaikoina huomioida "vanhaa" (saman ikäisiä kun ovat) kissaa runsaasti, jottei se tuntisi oloaan hylätyksi. Ja olin sen kanssa päivittäin ihan kahdestaan. Joskus leikkien sen kanssa, mutta usein silittäen sen turkkia sen nukkuessa. (Eihän se silloin enää nuku, mutta nauttii makoillen silmät kiinni ja kehrää.)

Ensimmäiset yöt uusi kissa vietti eristyksissä, niin että "vanha" sai vielä olla talon valtias. Eristäminen oli hankalaa: kun uusi kissa pääsi vihdoin löytöeläinkodista uuteen kotiin, tahtoi se olla lähellä ihmisiä ja kehrätä sylissä. Olisiko noin viikon päästä, kun annoimme kissojen olla molempien pitkin päivää koko talossa.

En muistele mielellään kuinka stressaavaa ensimmäiset kuukaudet olivat... Kissat eivät vain tottuneet toisiinsa. Tappeluita tuli päivittäin. Itse asiasiassa tuntui, että uusi kissa halusi vain leikkiä, mutta "vanha" koki sen uhaksi, tai sitten sitä ei vain huvittanut leikkiä. Ruokaa eivät suostuneet usein syömään yhdessä, "vanha" pelkäsi uutta, tai uusi oli mustasukkainen.

Noin viikon yhdessäolon jälkeen veimme molemmat kissat mökille, taloon, joka ei ollut kummankaan reviiriä. Se auttoi, mutta ei kokonaan. Kissat rauhoittuivat jo mökillä, mutta tappelivat (leikkivät?) silti melko usein keskenään. Kotiin palattuamme vihanpito jatkui, mutta hieman lievempänä.

Kuukauisia kului, vihanpito lieventyi onneksi pikkuhiljaa, mutta sitä olis silti minusta liikaa. En kuitenkaan halunnut luopua uudesta kissasta! Olihan se saanut uuden kodin. Neljä kuukautta meni, ennen kuin nämä kaksi kissaa tottuivat toisiinsa. Mutta luulenpa, että tämä oli aika pitkä aika, kissani kun ovat luonteiltaan toistensa vastakohtia. Uskon, että jotkin kissat saattavat tutustua toisiinsa paljon nopeammin.

Nyt ne ovat olleet kaksi ja puoli vuotta yhdessä, mutta joudun toteamaan, etteivät ne ole kovin hyviä kavereita keskenään. Yksi syy tähän on melko varmasti se, että molemmat ovat luonteeltaan hyvin erilaisia. Ehkä ne vain sietävät toisiaan, mutta kavereita eivät pysty olemaan. Veikkaan, että "vanha" kissa olisikin mielellään talon ainoa kissa, ja "uusi" kaipaa seuraa, tosin muuttuu helposti mustasukkaiseksi. Vain muutaman kerran olen nähnyt niiden nuolevan toistensa turkkia. Ne eivät nuku kylki kyljessä, pari kertaa kyllä samalla sohvalla! Se oli hienoa :) Jos "uusi" kissa haluaa leikkiä, niin lähes poikkeuksetta "vanha" sähisee, eikä leikin aloittaja tajua toisen viestiä. Mutta toivoa en ole vielä menettänyt. Ehkä ne sitten vanhoina päivinään ovat vihdoin kyllin hyviä kaveruksia, että nukkuvat vierekkäin :)

Tämä olis siis minun kokemukseni, ehkä se ei-niin-onnellinen tapaus, mutta eiköhän niitäkin ole! Jokainen kissa on kuitenkin erilainen.

Haluaisin kuulla, onko muilla kokemuksia vastaavasta tilanteesta :)

Ei ole kissaa karvoihin katsominen

Kerman värinen Maine Coon on varmaan yksi kauneimmista yhdistelmistä kissojen ulkonäössä, mitä tiedän. Kuitenkin minulla on kaksi tavallista maatiaiskissaa, kilpikonna ja mustavalkoinen, enkä ole yhtään "pettynyt" niiden turkkiin tai ulkonäköön. Uskon, että jokainen kissanomistaja, joka todella rakastaa kissaansa/kissojaansa ei välitä kissan ulkonäöstä, vaan itse kissa, sen luonne ja kissa yksilönä on rakkauden kohde.

Sain ensimmäisen kissani, kun se oli vielä pentu, kaverilta, joka oli kertonut heille syntyneistä uusista kissanpennuista. Tietenkin kysyin minkä värinen turkki kissanpennuilla oli ja olin iloinen, kun sain nähdä kuvia pennuista. Kaikki olivat nättejä, mutta nätein oli minusta eräs kilpikonna, ja niinpä varasin sen. Valkoista, mustaa sekä punaorannssia/kermaa, kaunis ja sievä kissa! Ei kuitenkaan kestänyt kauhean kauaa, kun katselin enemmän kissaa kuin sen turkkia. Silti sanoin usein mielessäni, että onpas nätti kissa.

Kerran sitten ensimmäisenä kesänä uutta kissaani pisti ampiainen käpälään ja minä hermostuin, että mitäs nyt. Etsin tietenkin netistä tietoa ja löysin erään tarinan, jossa kissaa oli pistänyt ampiainen kuonoon. Viiksikarvat olivat lähteneet toiselta puolelta, eivätkä olleet ikinä kasvaneet takaisin. Ajattelin, että toivottavasti minun kissalleni ei käy koskaan noin, sehän olisi viiksipuoli.

Netistä on tullut luettua muitankin tarinoita. Esimerkiksi kuinka jonkun kissa oli menettänyt toisen korvansa. Taas ajattelin, että korvapuoli; en halua tällaista kohtaloa omalle kissalleni.

Kerran englannin tunnilla lukiossa opettaja kertoi heidän kissastaan, josta oli kuvakin luokassa, kuinka sen toinen silmä sokeutui. Kuvastakin näki, että toinen, sokea, silmä oli harmaampi ja sumeampi. Ja mitäs minä taas ajattelin silloin omasta kissastani...

Yli vuosi ensimmäisen kissan hankinnan jälkeen, heinäkuun lopussa varmistui, että saan meille toisenkin kissan. Halusin uuden kissan löytöeläinkodista, mutta sanoin ja ajattelin, että ei mustavalkoista. En oikein pitänyt mustavalkoisista kissoista, minusta ne olivat niin tympeän värisiä. Menimme sitten äitini kanssa katselemaan löytökissoja, ja sieltähän löytyi kaunis valkoinen kissa, jonka häntä oli kerman värinen. Suorastaan todella nätti kissa! Kävimme katsomassa kissoja kolmena kertana, joka kerta tutustuimme kissoihin vähän paremmin. Etsimme nimittäin luonnetta, joka viihtyisi sylissä, sillä ensimmäisenä hankittu kissa ei oikein ole sellaista sorttia :) Niin siinä sitten kuitenkin kävi, että mukaan tuli kolmantena kertana mustavalkoinen kissa!

Sen jälkeen tajusin, että ei kissan ulkonäöllä ole mitään merkitystä! Ei minua haittaisi, jos kissani olisi korvapuoli, rakastaisin sitä vain enetistä enemmän! Jos käivisi niin ikävästi, että kissani menettäisi toisen silmänsä, se olisi vain entistä söpömpi! Se on kissan luonne, kissan persoona, kissa itse, jota minä rakasta molemmissa kissoissani aivan yhtä paljon! Enää en katso, että kuinka nätti kilpikonna tai onpas tympeä mustavalkoinen, yhtä ihania ja rakkaita ne ovat molemmat! :)     

Pipopipopipo!

Nyt on sitten pipokin tehty, valmistui itse asiassa ennen harmaita säärystimiä, mutta eksyi tänne myöhemmin. Olen aloittanut ja purkanut pipon varmaan kuusi kertaa. Ensimmäisen kerran aloitin sen tekemistä viime keväänä ja nyt se sitten vasta valmistui! Eikä siltikään onnistunut ihan nappiin...

Joustin reunassa käännettynä -> ei ole pipo silmillä!

Lankana on Novitan Kelo mustana, sävy 099, lähes koko kerä meni. Tupsussa on isovelilankaa. Puikkoina käytin nro 5 (vyötteessä 8!). Käytän aina pienempää puikkoa kuin vyötteessä, usein tosin vain ½-1 nro pienempää. Pipossa kuvio-osuuden olisi voinut tehdä sittenkin suuremmilla puikoilla, ehkä kutosilla. Kyllä se kuitenkin näinkin menee päähän, varsinkin kun oli aluksi venytyksessä lentopallon päällä :D

Silmukoita on 72 (18x4). Alussa on tällä kertaa 1o-1n-neuletta, vaikka 2o-2n voisi myös tehdä, ehkä se olisi ollut kivempi vaihtoehto... en pura uudestaan! Kuviona, joka ei kovin hyvin näy, on kolme kahden silmukan palmikkoa vierekkäin ja kolme nurjaa. Kuvio (9 s) toistuu kahdeksan kertaa eli kaksi kuviokertaa per puikko.

Palmikoissa on aina kolme välikierrosta, ja reunimmaiset palmikot kiertyvät kierroksen keskimmäistä ennen. Eli kun keskimmäinen palmikko kiertyy on reunimmaisilla jo ensimmäinen välikierros. 

Joustinneuletta neuloin noin 7 cm, ja kuviota ennen kavennuksia noin 14 cm, eli yhteensä 20 cm ennen kavennuksia. Kavensi joka toinen kierros 8 silmukkaa, 2 s per puikko. Kaksi ensimmäistä kavennuskertaa oli nurjasta, sitten palmikoista. Onnistui tulemaan yhteen kavennuskierrokselle keskimmäisessä palmikossa kierto, joten tein sitten siihen kohtaan ylivetokavennuksen, joka hieman muistuttaa palmikon kiertoa. Säästin yhtä välinurjaa aika kauan ennen kuin kavensin sen pois. En muista tarkemmin kavennuksista, mutta kuitenkin viimeisessä kavennuksessa neuloin aina kaksi yhteen ja silmukoita jäi noin 13.

Nyt sitten pitää odotella sopivia pipokelejä! Käytän tällä hetkellä pantaa, kun ei ole ihan pakkastakaan vielä. Saisi kyllä tulla ja lunta kans, että tulisi pian talvi ja valkea joulu! :) 

Lämmintä jalkaan - säärystimiä!

Se vuodenaika, kun alkaa tulla kylmä, on jo alkanutkin, ja on siis säärystimien aikaa! Ihmeen hyvin ne lämmittävät jalkoja, vaikka vain säärissä ovatkin. Lisäksi ne tuovat oman kivan pikku lisäyksensä päivän tyyliin ;)

Sain vihdoin ja viimein näin opiskelujen lomassa (luennoilla...) kudottua valmiiksi yhdet säärystimet. Muistin jämäkerän, joka oli juuri ja juuri tarpeeksi iso säärystimille. Muuta käyttöä en ole keksinyt koko lankakerälle, joten nyt se on sitten kudottu ja neulottu säärystimien muotoon. Ihan kivat niistä tuli, itse asiassa kivemmat kuin luulin :)

Kudoin ihan vain kaksi-oikein-kaksi-nurin (2o-2n) -neuletta nro 3 puikoilla, ja silmukoita oli 64. Lanka on Fame trend (Marks & Kattens) ja sävy on 650. (Onneksi oli lankakerän vyöte vielä tallessa.) Päättelin säärystimet "takapistolla" (en tiedä virallisempaa nimeä), joka on siis joustava päättelytekniikka. Säärystimissä ei siis ole koko kerää, vaan alkuosasta olen tehnyt jo pari vuotta sitten kaulahuivin joululahjaksi. Joten koko kerästä kyllä piisaisi pidemmillekkin säärystimille lankaa.

Sitten kaivoin esille noin vuosi sitten kutomani säärystimet, jotka ovat jääneet vähän vähälle käytölle. Mutta nyt aionkin sitten niitä ruveta käyttämään enemmän!

Lanka on Novitan Tuomas sukkalankaa luonnonvalkoisena eli sävynä 010. Yli kerä lankaa kului, mutta ei kahta kokonaista, noin 1½ kerää. Muistelisin, että puikot olivat 3½, tuskin 3. Silmukoita on 56. Alussa on 2o-2n-neuletta n. 6 cm eli 20 krs. Kuviona on kolme nurjaa, kuuden silmukan palmikko, kolme nurjaa ja 2 simukan helmineule, jossa nurja ja oikea vuorottelevat joka kierros. Helmineuleessa siis kudotaan nurja siihen missä edellisellä krs oli oikea ja toisinpäin. Eli oikea ja nurja vuorottelevat sekä kierroksen aikana että niitä verrattaessa. (Voi olla myös laajempaa helmineuletta.) Kuvio (14 s) toistuu neljä kertaa, yksi kuvikerta per puikko. Säärystimien pituus on 37 cm, niissä on 11 kokonaista palmikkoa (10 kokonaista ja 2 puolikasta), ja lopussa vielä pari senttiä 2o-2n-neuletta.

Sitten seuraavaksi neuleeksi onkin vuorossa lisää säärystimiä! Tällä kertaa tosin hieman toiseen käyttöön, nimittäin lenkkareiden kanssa lenkille.

Jarlaxle

Jarlaxle on R. A. Salvatoren Forgotten Realms -kirjasarjassa esiintyvä hahmo. Hän on musta haltia, drow, joka johtaa Bregan D'aerthe nimistä palkkasoturijuokkoa Menzoberranzanissa. Jarlaxle pitää kaikenlaisesta eksoottisesta ja pukeutuukin hieman omituisesti tai ainakin erilailla.

Viimeistään Palkkasoturit-sarjassa Jarlaxlesta tuli yksi lempihahmoistani sekä Forgotten Realms -sarjassa että ihan kaikista lukemistani hahmoista eri kirjoista. Jarlaxle on älykäs, viekas ja erittäin juonitteleva mutta myös huumorintajuinen ja välillä siksi hauskakin. Kaikin puolin mielenkiintoinen hahmo, jonka ajatuksia ja suunnitelmia lukija on mahdoton lukea tai arvata.

Sitten hieman materiaaleista ja toteutusratkaisuista: 

• Ihona on Novitan Nallelanka, grafiitti 044.
• Housut sekä ranneke ovat mustaa Nallelankaa, 099.
• Saappaat sekä vyö ovat ruskeaa Nallelankaa, 673 (luultavasti).
• Harmaa liivi on Gjestalin Naganoa, 305.
• Hattuun löysin sopivan purppuran värisen langan kirpputorilta.
• Vyön solki on jotain vanhaa lankaa kaapin perältä.
• Viitta on pala valkoista lakanaa, jonka maalasin peiteväreillä. Kuvissa värit ovat hailakammat kuin luonnossa.
• Silmälapun askartelin langasta, paperin ja kankaan palasta.

Koukkuna käytin pääasiassa nro 2 ja lisäksi hattuun 2,5 sillä sen lanka oli nallea paksumpi. Käsirenkaat on tehty korupiikeistä, sillä ne tulivat halvemmaksi kuin kerä metallilankaa, ja ne ovat väriltään parempia. Korupiikin koukkupäistä sai sopivasti korvarenkaan sekä sormuksen.

Pussukka

Vanha meikkipussini oli niin rasittavan muotoinen, joten päätin tehdä uuden. Kangas on ihanan vaalean vihreää, joka valitettavasti ei näy kuvissa sellaisena kuin luonnossa. Enpä jaksanut ruveta muokkaamaan kuvia, sillä oikean väristä oli vaikea saada. Kangas on tuosta vielä kirkkaampi, vihreämpi ja keltaisempi, siis hieman kuin koivun vaaleat ensilehdet keväällä. Pussukan koko: pohjan leveys 18 cm ja syvyys 6 cm, yläreunan leveys 22 cm ja syvyys 3 cm, koko korkeus 14 cm.

Vuorikangas on pastillinsävyinen,
kuten kuvassakin. En löytänyt kivemman väristä, joten tämä sai kelvata, olipahan edes hieman vihertävä. Beigekin olisi ollut yksi vaihtoehto, mutta en löytänyt. Kuten näkyy, tein sisälle muutamia taskuja. Kuvassa ylempi on 14 x 8 cm ja alempi 14 x 9 cm. Suurempi tasku on jaettu pienempiin osioihin. Lisäksi rypytin sitä hieman pohjasta, jotta osiot olisivat hieman tilavampia, mutta ei niistä oikein tullutkaan.

Tein pystyreunoille tikkaukset, jotta pussukka pitäisi paremmin muotonsa. Myös pohjan molemmat puolet olisi voinut tikata, mutta en pitänyt sitä niin välttämättömänä. Tikkaukset kaventavat pussukan leveyttä pohjasta ylöspäin kuudesta sentistä kolmeen. Päätyjen keskellä on saumat, sillä olen tehnyt pussukan vain yhdestä palasta. Pohja on levennetty "kolmiotaktiikalla".
 
Vetoketju on ommeltu suoraan vuoren ja päällikankaan väliin. Yläreunassa on vain yksi ommel, joka kiertää reunan kokonaan. Joten välillä ompelin vetoketjun kankaiden väliin ja päädyissä vain kankaat yhteen. Vetoketju jatkuu toisessa päässä pussukan ylitse, jotta pussukka pääsee avautumaan kunnolla. Toiseen päähän kiinnitin lenkin niin, että se alkaa toisesta vetoketjun puoliskasta ja päättyy toiseen. Näin pussukka on helpompi avata.

Olen ihan tyytyväinen tulokseen, sillä pussukka onnistui vähintäänkin odotuksien mukaan :) 

Pikkuiset kirjat

Lainasin kirjastosta mielenkiintoisen askartelukirjan: Näperryksiä ‒ Minikokoisia aarteita itselle ja lahjaksi (Koonneet Margaret McGuire, Alicia Kachmar, Katie Hatz ja ystävät). Ihastuin yhteen teoksen ohjeeseen: pieniin kirjoihin. Suoraan sanoen siellä ei ollut kuin muutama kivan näköinen näperrys. Niinpä sitten päätin kokeilla tätä miniatyyrikirjaa ja nyt olen tehnyt niitä neljä kappaletta. Ennsimmäinen tosin oli vasta kokeilukappale, ja onnistuikin sen mukaisesti.

Kirjojen korkeus on n. 33 mm, leveys n. 24 mm ja selkämyksen leveys n. 7 mm. Voi olla vähän outoa, kun kerron kirjojen koon millimetrin tarkkuudella, mutta itse ohjeessa kaikki oli millimetrin tarkkuudella. Sivun korkeus ja leveys, kansipaperin koko jne. Viivoitin on siis ehdon väline näiden tekemisessä. Mutta vaikka kirjojen tekeminen onkin niin millintarkkaa, se on silti kivaa. Ehkä siksikin, että pidän kaikesta pienestä :)

Lopputulos on mielestäni tosiaan vähintäänkin söpö. Kansistankin saa mieleisensä, vihreää, kukkaista ja jotain punertavaa. En tykkää ikinä tehdä kaikkea kuten ohjeessa, ja eihän se olekaan pakko, niinpä testasin tehdä kankaasta kansipaperit. Se onnistui ja kukkainen sekä vihreä kirja onkin päällystetty kankaalla.

Kirjat on sidottu: arkit, jotka muodostuvat useista sivuista, on sidottu yhteen (kuten aidotkin kirjat) langan ja neulan avulla. Sidonnassa kannattaa pitää huoli, että lanka on tarpeeksi tiukkalla, muuten kirja aukeaa liikaa. Sen estämiseksi olen myös liimannut valmiin kirja-aihion (arkit sidottu yhteen, mutta ei liimattu kansiin) takaosaan nauhan, joka tekee kirjat myös siistimmän näköisemmäksi. Tätä ei ohjeessa ole, mutta teoksen kuvissa kirjojen sisäselkämyksessä oli jotain nauhan tapaista. Myös omista kirjoistani nauha näkyy (punainen vaaleanpunaisessa kirjassa ja kultainen vihreässä).

Millintarkka työ ja sidonta eivät ehkä kuulosta kovin helpoilta, mutta yllätyin kuinka helppoa minikirjan tekeminen oikeasti on! Aikaakaan ei kulu paljoa, tunti pari yhteen kirjaan. Ensimmäinen kirja kannattaa tehdä harjoituksena, sillä vasta sitten tietää, mitä pitää muokata ja tehdä toisin seuraavissa kirjoissa. Minun pitää esimerkiksi tehdä kansista hieman, (millin ehkä kaksi) ohjetta leveämmät.

Lempi kohtani kirjan tekemisessä on sidonta, ehkä siksi että se on haastavin ja tykkään muutenkin ommella neulalla ja langalla :) Suosittelen kokeilemaan, jos kiinnostaa! Minikirjan tekeminen ei ole niin vaikeaa, miltä se saattaa aluksi näyttää.

Joustava päättely

Tavallinen neuleen päättely, jossa edellinen silmukka vedetään seuraavan ylitse, ei ole kovin joustava. Joustavuutta saa, jos päättelee löyhästi, mutta silloin myös ulkonäkö saattaa huonontua. Tässä neuleelle kaksi juostavaa ja siistiä päättelyä, joissa käytetään apuna tylppää neulaa (terävä menee helposti langan säikeiden läpi).

"Takapisto" 

Takapisto on helppo, yksinkertainen ja joustava. Se sopii sekä sileisiin neuleisiin että joustinneuleisiin.

Aluksi katkaise lanka siten, että sitä jää n. kolme kertaa pääteltävän osuuden pituus. Pujota lanka tylppään neulaan.

1. Vie neula puikolla olevan kahden ensimmäisen silmukan läpi edestä oikealta vasemmalle. (Eli kuten nurjia silmukoita neulottaessa.) Vedä lanka silmukoiden läpi.

 




2. Vie neula ensimmäisen silmukan läpi vasemmalta oikealle. (Eli kuten oikeaa silmukkaa neulottaessa.) Vedä lanka silmukan läpi.

3. Pudota ensimmäinen silmukka puikolta.

4. Toista vaiheita 1-3. Tällöin lanka kulkee jokaisen silmukan läpi kolmesti, vain ensimmäisen silmukan läpi kahdesti.

"Takapisto" 1-oikein-1-nurin-neuleen lopussa.

Italialainen päättely
 
Italialaista päättelyä voi käyttää 1-oikein-1-nurin -neuleen päättelyssä. Se on todella joustava eikä tuo kovin erottuvaa reunaa.

Kudo kaksi alustavaa kierrosta: neulo oikeat silmukat oikein ja jätä nurjat neulomatta niin, että lanka kulkee silmukoiden edestä. (Jos et tee suljettua neuletta, muista toisella kierroksella: sen puolen oikeat neulomatta, lanka kulkee työn toiselta puolelta ja nurjat neulotaan.) Lopuksi lanka kulkee siis nurjien silmukoiden edestä kahdesti. Katkaise lanka n. kolme kertaa pääteltävän osuuden mittaiseksi ja pujota neulansilmään.

1. Jos reunassa on ensimmäisenä nurja silmukka, vie lanka sen ja sitä seuraavan oikean lävitse oikealta vasemmalle ja pudota silmukat puikolta.
Jos reunassa on esimmäisenä oikea s, vie lanka sen lävitse oikealta vasemmalle ja pudota s puikolta. 

2. Vie neula puikolla olevan nurjan silmukan (ensimmäinen s) lävitse vasemmalta oikealle. (Eli kuten oikeaa neulottaessa.) Vedä lanka silmukan lävitse.







3. Vie neula pudotetun oikean silmukan vasemman reunan läpi oikealta vasemmalle. Lisäksi vie neula puikolla olevan oikean silmukan (eli toisena olevan s) läpi oikealta vasemmalle. Vedä lanka silmukoiden läpi.




4. Vie neula puikolla olevan nurjan silmukan läpi oikealta vasemmalle. Vedä lanka silmukan läpi.

5. Pudota nurja ja oikea silmukka puikolta. Lankaa ei tarvitse jättää löysäksi, vaan sitä saa mielellään hieman kiristää.

6. Toista kohtia 2-5

Virkattu pallo

Tässä yksinkertainen ohje virkattavaan palloon

Suosittelen käyttämään pallon tekoon pientä virkkuukoukkua, jolloin pallon muoto pysyy paremmin. Tässä minulla olisi voinut olla ehkä vielä pienempi koukku kuin mitä käytin. Lisäksi täytettä kannattaa panna paljon, niin että pallosta tulee napakka ja sen muoto pysyy hyvin.

Kaikkiin tällä ohjella tehtyihin palloihin koskee sama perusohje, jota selitän myöhemmin. Ensin esimerkkinä kuvan pallon ohje, jonka mukana jokaiseen palloon sopivia pikku ohjeita.

Aloituksessa on kaksi vaihtoehtoa, joista jälkimmäinen antaa hieman siistimmän tuloksen, mutta on myös vähän hankalampi. 
Älä tee minipientä aloituslanganpätkää, vaan ainakin n. 10 cm pituinen. Sitä tarvitaan!
1.a Virkkaa 2 kjs ja virkaa 5 ks ensimmäiseen kjs:aan.
1.b Tee lankalenkki sormen ympärille ja virkaa siihen 5 ks. Pistä koukun pää ensimmäisen s läpi ja kiristä lankalenkkiä.

10 kiinteää silmukkaa

2. Virkaa jokaiseen ks:aan kaksi ks. -> 10 s

3. Virkaa joka toiseen ks:aan kaksi ks. -> 15 s

4. Virkaa joka kolmanteen ks:aan kaksi ks. -> 20s

5. Virkaa joka neljänteen ks:aan kaksi ks. -> 25 s

Vaikka pallo saattaa näyttää vielä aika lätyltä, se muotoutuu kyllä.

6. Seuraavaksi tehdään välikierroksia (=silmukoiden lukumäärä ei muutu). Mutta jotta pysyisi helposti selvillä missä kierros vaihtuu, tässä ohje kuvalla siihen.

Klikkaa suuremmaksi!

-Vedä aloituslanganpätkä pallon sisäpuolelle.
-Vedä lanka löyhästi juuri virkaamasi ks:an läpi (kahden ylimmän langan alta) joko neulalla tai virkkuukoukulla. Näin saat helpon merkin missä kierros vaihtuu, ja krs lukumäärän seuraaminen on helpompaa. (Käytän kuvassa neulaa, sillä se on ehkä selkeämpi, mutta käytän normaalisti samaa koukkua kuin millä virkaan työtä. Kunhan muistaa vetää silmukan suuremmaksi, ettei ks purkaannu.)

6. Eli virkaa 4 välikrs eli virkaa jokaiseen silmukkaan 1 ks.

Tässä kuva kun olen tehnyt ensimmäisen välikrs. Viimeksi virkattu ks on kierroksen viimeinen silmukka, sillä se edellisen kierroksen viimeisen ks päällä. Lanka on merkkinä kierroksen viimeisestä silmukasta.

Toisissa kuvissa näkyy, miten voi helposti laskea
välikierrosten lukumärän, tässä siis 4. Ja koska
suljetussa virkkauksessa silmukat

Klikkaa suuremmaksi!

menevät hieman vinoon, niin viimeisen silmukan paikka näyttää liikkuneen hieman. Sillähän ei kuitenkaan ole merkitystä. 

Välikierrosten jälkeen aloitetaan kavennukset.

7. Kavenna joka viides ks joko hyppäämällä sen yli tai virkaamalla yhteen edellisen tai seuraavan kanssa. -> 20s Muista, että viimeinenkin silmukka pitää kaventaa, jos teet ensin normaalit ks ja sitten kavennuksen!

8. Kavenna joka 4 ks. -> 15 s. Pistä runsaasti täytettä palloon.

9. Kavenna joka 3 ks. -> 10 s. Pistä lisää täytettä palloon, niin että se on pinkeä.

10. Kavenna joka toinen silmukka. Eli hyppää joka toisen ylitse tai virkaa aina kaksi yhteen. Jatka kunnes reikä peittyy eli silmukoita on jäljellä vain muutama. Päättele lanka, vedä pallon läpi ja leikkaa lanka piiloon. Leikaa myös aloituslanka, joka on jo valmiiksi päätelty merkkinä olon takia. 
                                     
Sitten yleisohje:

• Lankalenkillä saa siistimmän aloituksen. Sopii paremmin, jos aloitussilmukkamäärä on suurehko (n. yli 4).
• Jätä n. 10 cm mittainen aloituslankapätkä krs-merkkiä varten!
• Joka lisäyskierroksella lisää aloitussilmukoiden määrän verran silmukoita. Eli joka lisäyskrs:lla silmukoiden lisäyksien väli pitenee yhdellä. Pallo muodostaa kuin aloitussilmukoiden määrän verran sektoreita. Yritän selventää asiaa kuvalla. (Värit kuvaavat kierroksia ja tummat värit ks, jotka on virkattu samaan silmukkaan.)
• Tee lisäyksiä niin kauan että silmukoita on aloitusilmukoiden määrä kerrottuna itsellään eli sen toinen potenssi. Esimerkissä oli 5 aloituss. ja lopussa 5 x 5 s = 25 s. Jos aloituss. on 4 niin lopussa on 4 x 4 = 16 s.
• Tee aloituslanganpätkästä krs-merkki.
• Välikierrosten lukumäärää on hankala antaa. Itse käytän n. 3-4 krs. Jos pallosta tulee isompi (yli 6 aloituss.), käyttäisin 4-5 välikrs.
• Kavennukset toimivat kuin lisäykset. Edellinen kuva käy siis myös kavennuksiin. Kavenna kierroksella siis aloituss. lukumäärän verran silmukoita. Kun silmukoita on jäljellä 2 x aloitusmäärä kavenna joka toinen.

Ympyrän lisäys ja kavennus käyvät myös soikioille ja muille vastaaville, joissa on pyöreä pää. Välikierrosten lukumäärää lisäämällä saa tehtyä muita kuin palloja.

Kun pistän ylös töitteni ohjeita käytän hyvin pelkistettyä pallonohjetta, sillä kaikki toimivat samalla tavalla. 
Esimerkiksi: 5 s (25 s)     - Tässä "5 s" kertoo aloitussilmukoiden määrän
                          3 krs           - "(25 s)" kertoo silmukkamäärän lisäysten jälkeen  
                                             - "3 krs" kertoo välikierrosten määrän

Tässä vielä yksi pallo.                     
Lankana Novitan nalle aloevera
Koukku nro 2
Pallon "pelkistetty ohje":
5s (25 s)
3 krs

Kun koukku on tarpeeksi pieni, eli jälki on tiivistä, ja täytettä tarpeeksi, pallosta tulee pinkeä eikä se menetä muotoaan.

Toivottavasti ohje on ymmärrettävissä :)
  
Vastaan mielelläni kysymyksiin parhaani mukaan! 

Kissani

Ensimmäisessä kissatarinassani esittelen rakkaat kissani :)

Tässä on Miukuli:

Miukuli on tyttökissa ja parin kuukauden päästä 2-vuotias. Erikoinen nimi siksi kun en halunnut tavallista nimeä ja Miuku-nimi on sellainen, siksi pääte -li. Miukuli tuli meille pentuna toissakesänä, enkä ikinä unohda sitä päivää :)

Luonteeltaan Miukuli on todella hiljainen; maukuu vain ulko-ovella, että pääsisi ulos. Tämä hassu ja ihana kissa harmikseni ei oikein viihdy sylissä. Vain jos itse seisoskelee ja kävelee niin Miukuli ei hyppää pois. Olenkin yrittänyt pitää sitä sylissä istuessani, mutta ei se kyllä kauaa viihdy, ja viihtyy sen pienen hetkenkin vain jos silittää. Lisäksi Miukulin kehrätessä ei enää nykyään kuulu itse kehräysääntä, vaan kainelaista tuhinaa, krohinaa ja pihininää :D Kuulostaa ehkä vähän huolestuttavalta, mutta en ole huomannut mitään muuta (esim. ei hengästy helposti).  Miukuli on siisti neiti, jolla käytöstavat ovat kunnossa: ei tassuttele keittiön pöydillä, eikä sotke paikkoja :)

Tässä taas on Moukuli:

Moukuli on suunnilleen saman ikäinen kuin Miukuli, mutta kollikissa. (Molemmat leikattuja) Tämän kissasen haimme Vaasasta Koiratarha kulkurista nyt viime heinäkuun lopussa. On ihanaa antaa koti löytökissalle! :)

Moukuli ja Miukuli ovat monissa asioissa toistensa vastakohtia :D Moukuli on puhelias kissa ja kehrää todella paljon ja viihtyy sylissäkin :) Se onkin Miukulia seurallisempi kissa, mutta ei ole yhtä siisti ja tottelevainen: hyppii keittiön pöydille "salaa" ja saattaa kävellä vaikka korttipelin päältä sotkien pelikortit. Ennen se tonki vielä roskiksia mutta ei onneksi enää. Moukuli on kova ruinaamaan kaikenlaista ruokaa ja onkin aikamoinen ahmatti. Siksi ruoat saakin heti piilottaa ja pistää pois, ettei herra tule ja pistä niitä poskiinsa :D

Ihanat ja hassut kissani ovat elämäni suurimpia iloja. En luopuisi heistä mistään hinnasta. Olen saanut kokea monesti huolta ja murhetta niiden puolesta mutta enemmän kuin moninkertaisesti iloa naurua!

Virkattu kissa

Kun kerran blogini nimi on Virkattu kissa, niin kai nyt täällä pitäisi olla virkatun kissan ohjekin. Tälläisen kissan olen joskus virkannut:

Langat:
   Musta: En muista mitä lankaa käytin, vyötekin on kateissa, mutta puuvillalankaa luultavasti.
   Valkoinen: Novitan nallelangan paksuista. Ettei tule kuonosta liian paksua, ja häntäkin kaventuu mukavasti.

Virkkuukoukku nro 3 ja kuonoon 2 tai 2½. Käytän aina melko pientä koukkua, niin saa tiviistä jälkeä (eikä täyte näy lävitse).

Vartalo on lähes täydellinen pallo. 5 s -> 25 s + 3 välikrs. Eli:

1. krs: Virkkaa 5 silmukkaa lankalenkille, kiristä. Silmukat voi myös virkata ketjuun ja yhdistää ketjun päät.
2. krs: Virkkaa jokaiseen silmukkaan 2 ks. -> 10 s
3. krs: Virkkaa joka toiseen s:aan 2 ks. -> 15 s
4. krs: Virkkaa joka kolmanteen s 2 ks. -> 20s
5. krs: Virkkaa joka neljänteen 2ks. -> 25 s Vaikka työ saattaa vielä näyttää lätyltä, se kyllä muotoutuu tulevien kierrosten ja täytteen avulla.
6.-8. krs: Virkkaa jokaiseen s yksi ks. Eli s-määrä säilyy samana.
9. krs: Kavenna ylihyppäämällä joka 5 s, eli virkkaa vain 5 x 4 s -> 20 s.
10. krs: Kavenna joka 4 s eli virkkaa 5 x 3 s -> 15 s.
11. krs: Kavenna joka 3 s. -> 10 s. Tässä kohtaa on kaula, ja kannattaa pistää vartaloon jo täytettä tiiviisti.
12. krs: Virkkaa joka toiseen s 2ks.  -> 15 s
13.-14. krs: Jokaiseen s yksi ks. Täytettä kannattaa sulloa kissaan silloin, kun siltä tuntuu.
15. krs: Kavenna joka 3s. -> 10s. 16. krs: Kavenna joka 2 s. -> 5s. 17. krs: Kavenna joka toinen kunnes vain muutama s jäljellä. Päättele.

Korvat: Jätä lankaa 15-20 cm ja virkkaa 4 kjs. Tee 3 ks, eli älä virkkaa päähän ylimääräistä kjs. Käänny seuraavalle kierrokselle ilman kjs-lisäystä ja virkkaa 2ks. Ja seuraavalla krs:lla 1ks, ja päättele. Kiinnitän korvat neulalla alkuun jääneellä langanpätkällä.

Häntä: 6 kjs, yhdistä. Virkkaa putkea 4,5-5 cm ja vaihda valkoinen lanka. Virkkaa yksi krs valkoisella normaalisti ja kavenna sitten joka 2 s loppuun asti. Häntä ei tarvitse täytettä.

Kuono: Ohuempi lanka ja pienempi koukku. Virkkaa  4 ks lankalenkille ja kiristä. Virkkaa jokaiseen s 2ks -> 8 s. Päättele. Tee V-muotoinen nenä neulalla ja langalla kuonoon.

Ja ei kun kokoamaan. Ompele häntä kissan vartalon taakse ja muutamalla pistolla edestä läheltä hännänpäätä. Silmät tein keltaisesta huopalangasta. Kaulapanta on nauhaa, ja nimilaatta harmaata pahvia. Ompelin erittäin ohuella neulalla ja langalla pahviympyrän muutamalla pistolla nauhaan. Lopuksi liimasin pannan päät yhteen, kun olin kietonut sen kissan kaulaan.

Aloitushöpinää

Tässä olen kaksi päivää muokkaillut blogini ulkoasua ja vihdoin luulen saaneeni tämän valmiiksi. On kyllä ollut monimutkaista, mutta pikku hiljaa olen oppinut säätäämään tämän kanssa.

Tänään en isompaa tarinaa rupea sepittämään, pitää nimittäin jatkaa lukemista matematiikan kokeeseen... evvk. Olisihan tuossa kirjakin pöydällä odottamassa lukemista, Morriganin risti (Nora Roberts), mutta se saa odottaa. Loistava kirja muuten! Kirjoitan jonkinlaisen arvostelun myöhemmin, kun saan sen luettua tässä parin päivän päästä. Juonta en kuitenkaan aio kertoa, jätän sen tuleville lukijoille :) Tarkoituksenani on kirjoittaa lukemistani kirjoista, sekä pistää esille virkkaus- ja kutimustöitäni + mahdolliset ohjeet. Ehkä muutaman piirrustuksenikin tänne sujautan. Mutta näitä sitten varmaan enemmän koeviikon jälkeen.